2012 Conde Villar Vinho Verde

 

 

Viininviljely on maataloutta parhaimmillaan. Vaikka Quinta das Arcas viljeleekin yli kahtasataa hehtaaria köynnöksiä Vinho Verde’n ja Alentejo’n viinialueilla Portugalissa löytyy tilan portfoliosta myös oliiviöljyä ja tilan lehmien maidosta valmistettuja juustoja. António Esteves Monteiro perusti Quinta das Arcas’n vuonna 1985.

 

Perhe omistaa neljä viinitilaa, joista 30 hehtaarin Quinta de Villar on yksi. Se sijaitsee Penafiol’n kunnassa, Portosta itään. Tila tuottaa pääsääntöisesti punaista Vinho Verdeä varsinkin Vinhão sekä Espadeiro lajikkeista. Tästä syystä valkoisen Vinho Verden tuotantoa ajatellen osa rypäleistä ostetaan muilta viljelijöiltä.

 

2012 Conde Villar Vinho Verde, tai oikeammin Conde Villar Branco, on Loureiro (50%), Arinto (40%) ja Trajadura (10%) lajikkeiden sekoite. Tuottajan mukaan rypäleet on käsin kerätty viininvalmistamon välittömästä ympäristöstä ja ne on puristettu välittömästi laadun säilyttämiseksi. Mehu käy viiniksi alhaisessa lämpötilassa. Viininvalmistuksesta vastaavat herrat nimeltään Fernando Machado ja Henrique Lopes.

 

Lasissa viini esittelee keskisyvän vihreäsävytteisen sitruksen keltaisen tuoreen viinin värin.

 

Tuoksu on yhtälailla nuori ja raikas. Sen hedelmäisyys tuo paletille päärynää ja limettiä, ripauksella valkopippuria sekä mineraaleja.

 

Maku on raikas ja pirskahteleva. Viinin mineraalisuus jaksaa ihastuttaa. Tuoksun aromimaailma seuraa makuun. Ryhdikäs hapokkuus tukee raikasta hedelmäisyyttä joka täydentyy tyylikkäällä kukkeudella ja jälkimaun suolaheinäisellä aromilla.

 

Tässä on kesän 2013 ehdoton kesäjuoma! Kaverit viltille, marinoituja äyriäisiä ja ruokaisat salaatit matkaan sekä lasiin tätä jääkaappikylmänä. Arvosanakseen 2012 Conde Villar Vinho Verde ansaitsee Erittäin hyvä.

 

Lisäksi pullote toimii mainiona ’siedättimenä’ niille jotka pitävät siidereistä mutta jotka vasta opettelevat viinien aromimaailmaa.

 

Tervetuloa kesä!

 

 

Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.

 

 

 

Lue myös:

Vain yhden lasillisen tähden – 2011 Assyrtiko,

Vain yhden lasillisen tähden – 2011 Josmeyer Muscat sekä

Vain yhden lasillisen tähden – 2011 Gallo Family Vineyards Moscato.

 

 

2011 Morgon Côte de Py

 

Jean-Marc Burgaud on nimi, joka kannattaa muistaa kun olet etsimässä huippupulloa halvalla.

 

Kasvettuaan viininviljelijäperheessä päätti Jean-Marc Burgaud kouluttautua enologiksi ja perusti oman tilansa Ranskan Bourgognen Beaujolais’iin vuonna 1989. Tänään tuo tila on laajentunut hiukan vajaaseen kahteenkymmeneen hehtaariin ja Jean-Marc’in on kuultu sanovan, että tila on nyt sen optimaalisessa koossaan.

 

Burgaud ei varsinaisesti ole luomutuottaja vaikkakin häntä voisi sellaiseksi luonnehtia. Côte de Py’n maaperä näyttelee merkittävää roolia ajatellen rypäleiden laatua mutta viinien konsentraatiolle ja kompleksisuudelle löytyy toinenkin selitys; köynnösten istutustiheys. Selitys on täydellisen luonnollinen: Burgaud kasvattaa jopa 10 000 köynnöstä hehtaarilla tavanomaisen 5000 sijaan. Puolet pienempi köynnösten määrä tarkoittaisi enemmän rypäleitä per kasvi. Tämä ei voi olla vaikuttamatta laatuun negatiivisesti.

 

Toisin kuten Brun, Burgaud suosii perinteistä Beaujolais’n alueen viinin käyttämismenetelmää; ns semi-hiilihappokäymistä luonnonhiivoilla sementtisäiliöissä. Viinin käymisajat riippuvat täysin rypäleistä ja siitä mistä ne kulloinkin tulevat. Pullotusvaiheessa viinejä ei suodateta.

 

Morgon Côte de Py on puhdas Gamay. Rypäleet saadaan vanhoista, jopa 50-vuotiaista köynnöksistä.

 

Lasissa viinin väri on intensiteetiltään keskisyvä ja täyttää nuoren viinin tunnusmerkit. Väri on sinipunainen.

 

Kehittyvä tuoksu on melko vahva. Se on fantastinen yhdistelmä mausteista tammea, kirsikkaa, yrttejä ja karpaloa. Upea tuoksu on aromikas ja kompleksi, eikä pelkästään punamarjainen vaan sävyttyy tummemmallakin marjalla.

 

Maku on rakenteeltaan jossain keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa. Aromipaletti seuraa tuoksua ja täydentyy vielä kukilla ja yrteillä ripauksella mineraaleja.

 

Tasapaino on upea. Yrttinen, aavistuksen tamminen ja metsämarjainen jälki elää ja elää.

 

Tälle viinille tekee kunniaa pikkuriista. Kokeile vaikka jänistä. Arvosanakseen 2011 Morgon Côte dePy ansaitsee Huippu!!. Älä pidä turhaa kiirettä, olettaisin, että pullote on parhaimmillaan vuosikymmenen loppupuolella.

 

Kaverit kylille, tätä lasiin ja pieni hiljainen hetki ensimmäisen kulauksen jälkeen. Tämän kanssa se lienee ainoa hiljainen hetki illan aikana.. Kyllä elämä on ihanaa!

 

 

Lasillinen Teille. Voikaa hyvin.

 

 

 

Lue myös:

2011 L’Ancien,

2011 Daniel BoulandChiroubles sekä

Vain yhden lasillisentähden – 2012 Aino.

 

 

 

Muutamia päivityksiä 05/2013

 

Tässä taas pari vuosikertaa, joista en jaksa erikseen kirjoittaa omaa postaustaan, mutta jotka ovat kyllin mielenkiintoisia josko niistä muutaman sanasen mainitsisi.

 

2010 Planeta Chardonnay

 

Jos muistissa on vielä täyteläinen ja tuhti 2008 niin tämä uudempi vuosikerta yllättää. Viini on jokseenkin sama mutta puettuna huomattavasti tyylikkäämpiin vetimiin.

 

Vaikka nuoren viinin tammi vielä dominoikin lupailee se erinomaisen eleganttia olemusta vuoden parin kärsivällisyydellä. Huima esitys, täydellinen muodonmuutos. Mineraalisuus, aprikoosimainen hedelmäisyys ja sitrus uskomattomassa tasapainossa. Ei tule elämään pitkään kuten 2008 mutta eipä tällä tyylikkyydellä pullo kauaa kiinni pysykään!

 

Huippu!!

 

2009 Petrus

 

Mutusteltavan maukas, pitkä kuin lentopalloilija. Tämä nuorukainen kuuluu ilman muuta kellariin. Herkkä, kirsikkainen, karpaloinen, hienostuneen tamminen, upea, tasapainoinen, elegantti.. Tästä voisi keksiä miljoona superlatiivia saamatta kuvaa oikein. Tässä juttu vuodesta 2008.

 

Huippu!!!

 

2007 Aalto

 

Lämmin vuosi, muistan kuinka pahat kielet kertoivat että bulkkituottajat teki kepposiaan myyden viinejä jotka eivät olleet varsinaisesti juuri sitä mitä väitettiin; italialaiset hakivat Airenia Eppanjasta ja myivät sitä Pinot Grigiona ja Trebbianona.

 

Upea, antava, valmis Ribera. Mitä tähän sanoisi, ihana. Jostain syystä Tempranillon kohdalla mansikka on yksi löytämistäni aromeista. Älä anna häiritä. Tässä juttu vuodesta 2006.

 

Huippu!!!.

 

2008 Aalto

 

Hieno kuin mikä, aivan eri tyylinen kuin vuotta aiemmin. Tämä tulee kestämään aikaa paremmin kuin minä. Vaikka vuosikerrat on arvosteltu yhtä ’arvokkaiksi’, on tällä matkaa vielä parhaimpaansa siinä missä 2007 on valmis.

 

Tiukka tapaus vielä, kärsivällisyyttä ystäväni. Anna sen varttua ainakin kymmenvuotiaaksi, mieluiten muutaman vuoden vielä siitäkin. Fantastinen.

 

Huippu!!!.

 

2005 Chateau Musar

 

Vaikea vuosi, sateita ja lunta! Silti Musar onnistui tavoittamaan kaikki odotukset. Kuinkas muuten?

 

Maukas, moniulotteinen, kompleksi, nahkaa, pa***a, tasapainoa, … Huh! Ja kuten aina, kellariin mars! Tässä muuten pieni juttu vuosikerrasta 2003.

 

Huippu!!!.

 

 

Lasillinen, tai pari, Teille. Voikaa hyvin.

 

 

 

Lue myös:

Muutamia päivityksiä 09/2012,

Taatelipuu sekä

Myyttien valtakunta.

 

 

Asiaa asian vierestä - Banaania poskeen ..

 

 

Suomen ruokamarkkinoita hallitsee kaksi vähittäismyymäläketjua. Niissä asiointia ei juurikaan voi välttää.

 

Asiaa asian vierestä sarjassa minulla on ollut tapana marista jostain aiheesta, jonka koen epäkohdaksi tai ainakin muutosta vaativaksi. Näin tälläkin kertaa.

 

Asioidessani lähikauppani vihannes- ja hedelmäosastolla huomioni kiinnittyi banaanien hinnoitteluun ja niiden valintaan.

 

Yleisestihän on tiedossa, että jos banaanit ovat kypsiä, eli siis alkavat olla täplikkäitä tai pahimmassa tapauksessa ruskeita, ne eivät mene kaupaksi vaikka ovatkin parhaimmillaan. Tällä kertaa kiukutteluni ei koskenut banaanien kypsyyttä vaan niiden valintaa.

 

Kaupassa banaanivaihtoehtoja oli tarjolla kaksi; erinomaisesti kansainvälisesti brändätty banaani sekä luomubanaani, joka oli samaan aikaan myös reilun kaupan tuote.

 

Hintaeroa näillä kahdella tuotteella oli huimat neljä senttiä kiloa kohden. NELJÄ senttiä!! 4 !!

 

Kun keskiverto suomalainen perusasiakas saapui banaanitiskille oli valinta helppo; hyvin brändätty banaani voitti joka kerta.  Joka ikinen kerta!! Kaupan lait tuntien brändättyä banaania oli esillä kahdeksan laatikkoa kahta luomulaatikkoa vastaan.

 

Minkä ihmeen takia? Vierekkäin oli siis luomutuote ja ’tavallinen’ banaani. Kilpailuasetelma oli vielä verrattain tasaväkinen hinnoittelun suhteen. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole arvostella kauppojen hinnoittelujärjestelmää vaan taipumustamme valita elintarvikkeita.

 

Tunnemmeko me suomalaiset huonosti luomuperiaatteet vai onko asenteemme aihetta kohtaan vielä epäluuloinen ja vääriin uskomuksiin perustuva? Miksi  Matti Meikäläinen valitsee brändibanaanin terveellisemmän ja luontoa sekä elinoloja kunnioittavan banaanin sijasta?

 

Ohjaako mainonta valintojamme tehokkaammin kuin selkokielellä annettu valistus? Mikä ohjaa Sinun valintojasi?

 

 

Luomubanaani Sinulle. Minulle ainakin. Voikaa hyvin.

 

 

 

Lue myös:

Asiaa asian vierestä - Konstit on monet sano mummo ...,

Muutama sana Suomessa viljeltävistä rypäleistä sekä

Syy ja seuraus, Jokkerin näkemys - Miksi englantilaiset ovat teenjuojia.